| |
Retki Helsinkiin | |
|
Taustaa: | |
|
Alussa oli suuret suunnitelmat ison linja-auton saamisesta täyteen matkustajia ja ajatus että ohjelmaan osallistumisen lisäksi pistäydyttäisiin vaikkapa ostoksilla Ikeassa. Mutta koska ohjelma esitettiin suorana lähetyksenä lauantaisin klo 22.00, väliin olisi jäänyt liikaa luppoaikaa, koska Ikea suljetaan jo 18.00. Niinpä ajatus retken sisällöstä muokkautui tanssiretken suuntaan. | |
|
Tuli kova kiire löytää opettaja, jolla vielä olisi kyseisenä päivänä vapaata ja mahdollisuus pitää meille jonkinlainen tanssikurssi. ...Opettaja löytyi ja retkestä kehkeytyikin hivenen kunnianhimoisempi hanke, sillä opettaja olisi egyptiläinen simsimiyya-tanssin "guru" Mohamed el-Hosseny... | |
|
Toteutumaa: Lauantaina 27.1.2007 lähdimme liikkeelle klo 11.30 Vammalan linja-autoasemalta, jossa hyppäsimme Lauhamon auton 16-paikkaisen pikkubussin kyytiin. Osallistujista yhdeksän oli vammalalaisia, ja matkalta otettiin mukaan vielä viisi retkelle osallistujaa (Mihrimahin tanssijoita Nokialta ja Tampereelta). Arvioitu ajoaika täsmäsi ja olimme Tampereen linja-autoasemalla tasan 12.20. | |
|
Matka sujui leppoisasti ja odottavissa tunnelmissa. Osa ei ollut aiemmin osallistunut Hossenyn kursseille, joten edessä olisi uusia tanssikokemuksia. Myös Let's Dance:n tanssisali oli suurelle osalle aiemmin näkemätön. Poikkesimme matkalla tauolle, mutta olimme silti perillä jo hyvissä ajoin ennen kurssin alkua. |
 |
| Sali oli pieni ja ilmastointi puuttui, joten ilma oli melko sakeaa jo ennen kurssin alkamista ja tanssiessa ilma tuntui välillä loppuvan ihan kokonaan. Kaikki sentään pysyivät tolpillaan, mutta hiki virtasi. Hiki ei kuitenkaan virrannut ainoastaan lämpimän ilman takia, vaan myös tiiviin työskentelyn ansiosta. Simsimiyya vaatii kuntoa, siinä on paljon nopeaa jalkatyötä ja vauhdikkuutta. |
 |
|
Kurssille osallistui myös muutamia helsinkiläisiä tanssijoita, sekä Tuija Rinne. Kurssi kesti 2,5 tuntia ja sen jälkeen käväisimme Töölön uimahallissa pikasuihkussa, sillä tanssistudiolla ei ollut suihkumahdollisuutta. Aikataulu venyi ja myöhästyimme peräti 45 minuuttia seuraavasta etapista, joka oli turkkilainen ravintola Antiokia Atabar. | |
|
Koska emme olleet tulleet ajoissa, meille varatut pöydät oli jo ehditty antaa muille. Pienen odottelun jälkeen asia kuitenkin järjestyi ja saimme ruokaakin juuri sopivasti niin, että ehdimme ajoissa klo 21:ksi TV1:n studiolle. Ravintolassa saimme myös nauttia hetken verran tanssiesityksestä, ennen kuin piti jälleen kiiruhtaa kohti seuraavaa määränpäätä. |
 |
| Ennen suoran lähetyksen alkamista oli varattu tunti. Sen aikana meille kerrottiin miten homma etenee ja mitä yleisöltä odotetaan. Saimme myös roolin: tuulikohtauksissa piti puhaltaa ja puhkua... Oikeiden reaktioiden takaamiseksi yleisölle tarjoiltiin viiniä ja kun istuimme jälleen paikoillamme katsomossa, kello löi 22.00. Seurasi jännittävä puolituntinen, jonka aikana täytyi todeta, että näyttelijät olivat todellakin ammatti-ihmisiä. Kaikki sujui hienosti ja ohjelma oli hauska (mielestäni hauskempaa oli paikan päällä kuin telkkarista katsottuna!). | |
 |
 |
Kotimatkalle pääsimme noin klo 22.40 ja kotona Vammalassa olimme noin 2.00. Retki oli ainakin omasta mielestäni - eli matkan järjestäjän näkökulmasta - mielenkiintoinen ja monipuolinen, vaikka ihan aikataulussa pysyen ei koko retkeä pystyttykään toteuttamaan. | |