Aloitin syksyllä -98. Halusin elämääni jotain uutta, mieluiten jotain kuntoa kohottavaa, ja tanssi on ainoa liikuntamuoto, jonka harrastamista suostun edes harkitsemaan; sinkkuna paritanssit eivät tulleet kysymykseen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi (tuohon aikaan) jäi itämainen tanssi.

2. Onko itämaisen tanssin harrastuksesi ollut tauotonta aloittamisesta alkaen?
(Jos taukoja on ollut, miten pitkiä? Miltä tanssin uudelleen aloittaminen on tuntunut tauon jälkeen?)

Harrastus on ollut tauotonta. Jäin kertalaakista koukkuun. Pari ensimmäistä vuotta "pärjäsin" vain yhdellä kansalaisopiston viikkotunnilla; sen jälkeen osallistuin jo parille eritasoiselle kurssille. Nyt olen muutaman lukuvuoden tanssinut kolmella eri kurssilla kahdella eri paikkakunnalla. Lisäksi käyn tilaisuuden tullen eri yhdistysten järjestämillä lyhytkursseilla, jäsenilloissa, festivaaleilla ja muissa tapahtumissa...

3. Jos joku muu kuin itämainen tanssi on "pääharrastuksesi", mikä on tärkein harrastuksesi?

Kuten edellisestä vastauksesta saattaa arvata, itämainen tanssi on pääharrastukseni. Tänä syksynä onnistuin sovittamaan aikatauluuni myös rivitanssin ja salsamixin, mutta niiden on tarkoitus vain tukea itämaisen tanssin harrastusta kuntoa kohottamalla :-)

4. Millaisia vaikutuksia itämaisella tanssilla on ollut:
a) terveyteesi (sekä fyysiseen että henkiseen)?
b) muuhun elämääsi, esim. sosiaaliset suhteet?

Tärkein itämaisen tanssin tuoma "sivuvaikutus" on ollut eroonpääsy istumatyöläisen ikuisesta kiusasta, selkä- ja hartiakivuista! Esiintymispelon lieventyminen helpottaa ihan jokapäiväistä kanssakäymistä. Ja tietysti kaikissa harrasteissa ym. tietyn yhteisen asian yhdistämissä porukoissa syntyvä ryhmä- ja yhteishenki on aina mukava asia.

5. Mikä itämaisessa tanssissa on hyvää, mikä parasta?

Hyvää itämaisessa tanssissa on tietysti kaikki edellisessä kohdassa mainitut ja mainitsemattomat positiiviset vaikutukset terveyteen ja mielentilaan.

Parasta on mielestäni tämän lajin kaikinpuolinen laaja-alaisuus: vaikka tanssisit kuinka kauan ja kuinka paljon, aina on varaa parantaa ja aina on lisää opittavaa. Eri kansat tanssivat erilaisia tansseja, tai samoja tansseja eri tavalla, on omia "koulukuntia" niin opetuksessa kuin maantieteellisesti ja kansallisesti, eri opettajat opettavat eri asioita erilaisella tekniikalla... Itämaisen musiikin rytmit liittyvät tietysti läheisesti tanssiin ja ovat kokonaan oma mielenkiintoinen maailmansa. Tanssin ja musiikin myötä lisääntyy varkain kiinnostus koko itämaiseen kulttuuriin, joka on "pohjaton kaivo" - riittäisi vaan aika...

6. Mitä huonoja puolia itämaisessa tanssissa on?

En yksinkertaisesti keksi huonoja puolia.

7. Voitko suositella tätä harrastusta muille?

Suosittelen lämpimästi - kaikenikäisille ja kaikenkokoisille.

Nimimerkki: Fatima, 38 v.