Näkökulmia itämaiseen tanssiin
Yksin ja yhdessä
1. Milloin ja miksi olet aloittanut itämaisen tanssin harrastamisen?
Helsingissä syksyllä 1995, olin aiemmin nähnyt itämaisen tanssin esityksen, joka teki minuun suuren vaikutuksen ja silloin päätin, että joskus minäkin vielä tanssin.
2. Onko itämaisen tanssin harrastuksesi ollut tauotonta aloittamisesta alkaen?
(Jos taukoja on ollut, miten pitkiä? Miltä tanssin uudelleen aloittaminen on tuntunut tauon jälkeen?)
On ollut tauotonta ja koko ajan on mennyt vain "hullummaksi".
3. Jos joku muu kuin itämainen tanssi on "pääharrastuksesi", mikä on tärkein harrastuksesi?
Ei ole muuta harrastusta, mitä pakollinen pukuompelu tanssin oheistoimintona.
4. Millaisia vaikutuksia itämaisella tanssilla on ollut:
a) terveyteesi (sekä fyysiseen että henkiseen)?
Ehdottoman tärkeä mielenterveyden kannalta, tanssiessa unohdan kaikki työ- ym. huolet, myös itseluottamus on tanssimisen ja esiintymisten myötä kasvanut. Fysiikan kannalta myös ehdottomasti hyväksi, vastapaino istumatyölle, minulle luontevin tapa harrastaa liikuntaa.
b) muuhun elämääsi, esim. sosiaaliset suhteet?
Tanssi auttoi sopeutumaan uudelle paikkakunnalle muuton jälkeen ja sen kautta olen löytänyt parhaimmat ystävät.
5. Mikä itämaisessa tanssissa on hyvää, mikä parasta?
Parasta on liikkuminen kivan musiikin tahdissa, kivojen ihmisten kanssa.
6. Mitä huonoja puolia itämaisessa tanssissa on?
On vaikea saavuttaa sitä tasoa, jolla haluaisi olla, olisi pitänyt aloittaa harrastus paljon aikaisemmin. Tanssi vie nykyisin myös aika tavalla aikaa, mistä perhe välillä (syystäkin) narisee.
7. Voitko suositella tätä harrastusta muille?
Suosittelen ehdottomasti, aina kannattaa kokeilla uusia lajeja. Toisille tämä laji kolahtaa heti, mutta ymmärrän senkin ettei se voi kaikkia miellyttää.
Nimimerkki: Yksin ja yhdessä, 42 v.
Takaisin
|